Valvoja, Band 20Helsingin Uusi Kirjapaino-Osakeyhtiö., 1900 |
Andere Ausgaben - Alle anzeigen
Häufige Begriffe und Wortgruppen
aatteen Ahab aikaan aikoina ainoastaan aivan ajan alalla asian Augustuksen Bengt Hake Buddha E. N. Setälä elämän ensimäisen enää epäilemättä erittäin esityksen etevin GASTON PARIS germanien Hall Caine Hauptmannin henkilö historian hyvä ihmisen Jahven Jalmari Hahl JEHKI John Ruskin jotakin Juhani Aho Jumalan juuri kaksi kansan kappaleen kautta kehityksen kerran kielen kirjailija kirjallisuuden kirjan kohta Krakovan kuten kuva laulu lukijan maailman maan maantieteen mainittu markkaa Mestari Andreas mielestäni muutamia myöskin määrässä n:ot niinkuin niistä nähden nämä näytelmä näyttää olot ostjakki pitää Pt:in puolen päivä runo runoilija ruotsalaisen Ruotsin saada Saksan samalla sanan sangen sanoa sellaisia selville semmoisenaan sentähden sessa siten suhteessa Suom suomalaisen suuren suurta sääsket taan tahdon tahi taistelu tavalla teatterin tekijä teoksen tietysti toinen toisen torppari tosin tuksen tuskin tyksen tähän tätä täytyy usein uuden vallan valtiolliset valtion valtiopäivillä varsinkin vasta vihko viime voimaa vuoden vuosisadan yhtä yhä yksi yleisön yliopiston
Beliebte Passagen
Seite 776 - Wer nicht liebt Wein, Weib, und Gesang Der bleibt ein Narr sein Leben lang;" and when he advised a young scholar perplexed with fore-ordination and free-will, to get well drunk.
Seite 583 - Graut Liebchen auch ? . . Der Mond scheint hell ! Hurrah! die Todten reiten schnell! Graut Liebchen auch vor Todten?
Seite 519 - ... kullat tois, mikä mirhamit, mikä päärlyt ja purppuravaatteet, Mun henkeni tietäjät harmaapäät erämaita ne etsien käypi, mut taivas on tumma ja tähdetön ja yö yhä hämärtäypi. Minä lapsena vanhaksi vanhenin. En nuor' ole koskaan ollut. Toki kerran ma keväästä haaveilin, mut haavehet nuo oli hullut. Olen väsynyt lauluni valheeseen. Herra, tee minut lapseksi jälleen! Minä tahdon soittoni särkyneen viedä suurelle virittäjälleen.
Seite 418 - ... syksyinen lie, mut synkempi vielä on eloni tie. Voi yölläkin tuikata tähtönen vielä, mut tähteä yhtään ei eloni tiellä. Yön toivona tähtöset kirkkahat on: ne viittaavat valoon ja aurinkohon. Mut toivot ne seuraa ei eloni myötä: mä viettänyt ain' olen tähdetönt' yötä. Oi, yöhöni, Luoja, yks tähtönen luo ja loistaa sen mieleeni kurjahan suo. Sit' iloiten seuraisin eloni tiellä ja kuollessain siihen mä katsoisin vielä.
Seite 517 - ... ajelemaan."27 Taiteilijaa varten ei ole hiljainen, normaaleja uria kulkeva elämä. Hänelle kuuluu taistelu ja kärsimys. Hän tuntee olevansa deterministisesti määrätty täyttämään tavallisesta poikkeavaa ja korkeampaa elämäntehtävää 28: Näet meihin pannut on muutamiin Isä-Jumala sellaisen vaivan, me ett'emme tyydy tomuhun, vaan tahdomme ilmaa taivaan, ja lennämme vaan ja laulamme vaan — ja laulajoiks meitä sanotaan. Oman erikoislaadun suoranainen ylistys on runo "Hyvä on...
Seite 745 - Und wie es anhebt, heimlich, zehrend-bang, bald Nachtigallenschmerz, bald Taubenlachen — da bricht das Eis in jeder Menschenbrust, und Hass und Groll und Wut und Qual und Pein zerschmilzt in heissen, heissen, heissen Tranen. So aber treten alle wir...
Seite 416 - LEIVO Jo soi sun äänesi, leivonen, vaikk' kylmä ilma on vallan. Sä laulat kevättä toivoen taas jälkeen yöllisen hallan. Vaikk' yöt on kylmät ja synkeät ja lumen peitossa maamme, iloiten ilmassa viserrät: »Kevähän kohta me saamme!
Seite 417 - ... palakoon, älä aineen orjaks koskaan maadu; aattees voittakoon tai sortukoon, edestä sen taistele ja kaadu. Hairahdus voi olla aatteeskin, elontyösi maailmalle turha; aatteisiin sä luota kuitenkin, hylkääminen oisi henkes murha. muistosikin unhe kohta syö, peittää kerran voitot täällä saadut. Aatteen voima, into tulinen ne tok' yksin ihmiseks sun saapi: ilman niitä lailla eläimen ihmismato liikkuu, lahoaapi.
Seite 120 - Den man, som ser från sin förstukvist hur de andra lätta ankar, som segrar i kampen mot nöd och brist och sina trotsiga tankar, som stannar kvar och plöjer och möter ödet utan värn, när det kommer så mörkt som skogens tjärn, där skuggan evigt dröjer, han är den starke, den ende, som kan åt Finland en framtid förvärfva, han äger det mod, som danar en man, det hjältemod vi fått ärfva.
Seite 419 - ... riemuita tahtoo, hän joutukohon ja juokoon; jo pullomme puolillaan on. Jo hukkukoon huomenna taivas ja maa, kun siksi vaan juoda ja riemuita saa. On joutuva viimeinkin kuoleman yö; se pullomme kaataa ja pirstoiksi lyö, se pois meidät kantaapi riemuista maan. Ei peljätä tarvis. Se tulkohon vaan! KylT lienevät kuivia Tuonelan maat, ja viiniä turhaan ehk' etsiä saat; mut muistaa jos voinee: nyt riemuisna juo!